Ammattikorkeakoulukentällä kuhisee (Puustinen 2010). Kevään 2010 aikana opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen väliset sopimusneuvottelut johtavat rakenteelliseen uudistukseen. Erikoistuminen ja profiloituminen ovat avainsanoja laadittaessa vuoteen 2015 suuntaavia strategioita. Toiminnan keskiössä on tuottaa laaja-alaista osaamista sekä tukea opiskelijoiden yksilöllistä ammatillista kasvuprosessia (Ammattikorkeakoululaki… 2003). Tehtävä edellyttää, että ammattikorkeakoulut kykenevät ennakoimaan työelämän osaamistarpeita, mutta yhä enenevässä määrin korkeakoulusektorin tulee osallistua maailmanlaajuisiin ilmastotalkoisiin ja kestävää kehitystä edistävään työhön, jolla lisätään oikeudenmukaisuutta, vähennetään ympäristökuormitusta, saavutetaan energiatehokkuutta ja edistetään hyvinvointia. Toisin sanoen ammattikorkeakouluilta edellytetään laajaa ympäristövastuuta, johon kuuluu oman toiminnan lähtökohtien kyseenalaistaminen ja ympäristövaikutusten vähentäminen mutta myös sosiaalinen vastuu (Pietikäinen 2008).

Viime vuosina myös ammattikorkeakouluissa on haettu käytännön sisältöä uusillekin käsitteille, kuten kestävä kehitys, yhteiskuntavastuu ja sosiaalinen vastuu, joita käytetään usein päällekkäin. Korkeakoulujen vastuullisuudelle on muun muassa määritetty 23 tavoitetta, joissa korostuvat organisaation vastuullisuutta tunnustava arvomaailma ja strategia. Vastuullisuuden edistämiseksi on korkeakoulujen yhteistyönä luotu kehittämis- ja seurantaindikaattorit sekä kysymyslistat itsearviointiin. Arvioinnissa noudatetaan Korkeakoulujen arviointineuvoston laadunvarmistusperiaatteita, ja se soveltuu myös Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian (2009) toteutumisen arviointiin. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia (2009, 11) laajentaa ympäristövastuun globaaliksi.

Tavoitteet ovat siis laajat ja abstraktit, mutta käytännössä ne saavutetaan työyhteisön yhteisillä pienillä teoilla. Yksi keskeinen ongelma käytännön ympäristötyössä onkin, miten organisaation kaikki toimijat saadaan mukaan toteuttamaan usein teoreettiselta näyttävää ympäristöstrategiaa. Yksi keino opettajien ja opiskelijoiden sitouttamiseen on, että heidät osallistetaan ammattikorkeakoulun vastuullisen toiminnan tekijöinä johdonmukaisesti myös strategioiden ja ohjelmien laatimiseen. Linjakkaat rakenteelliset päätökset tarvitsevat usein aika suoraviivaista ”ylhäältä alas” -johdettua suunnittelua, mutta vastuullisen toiminnan aktivoiminen asiantuntijaorganisaatiossa taas edellyttää onnistunutta yhteistyötä organisaatioiden kaikkien tasojen välillä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen ympäristövastuullista toimintaa ja arvioidaan sen toteuttamiseen ja edistämiseen liittyviä haasteita erityisesti osallistumisen näkökulmasta. Esimerkkinä käytetään Oulun seudun ammattikorkeakoulun Luonnonvara-alan yksikön ympäristöohjelmaprosessia.