Vuorovaikutuksen vierasperäinen vastine kommunikaatio tarkoittaa yhdessä tekemisen lähtökohtaa – ja suomenkielinen ilmaisu sitä, miten yhteiseksi tekeminen käytännössä toteutuu. Sanoihin kätkeytyy vahva eettinen vire: sanojen tarkoittaman toiminnan ideaali merkitys. On kuitenkin paljon tilanteita, jotka eivät ole kommunikaatiota tai vuorovaikutusta, vaikka niitä siksi kutsutaan.

Tarkastelen, miten löytää sellaisia yhdessä tekemisen periaatteita, joiden avulla kommunikaatio ja vuorovaikutus sekä keskustelu ja dialogi mahdollistuvat vaikkapa eri alojen asiantuntijoiden välillä. Hyvän yhteistoiminnan perusteita etsiskelen pohtimalla Aristoteleen hyve-etiikan perusajatuksia, vapaan keskustelun ilmiöitä, H. P. Gricen keskustelumaksiimeja ja Jürgen Habermasin herruudettoman dialogin ideaa. Lopuksi hahmottelen näkemystä tavoiteltavasta kommunikaation hyveestä sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta haittaavista paheista.