Korkeakoulut ohjeistavat nettisivuillaan ja opinnäytetöiden ohjeissaan opiskelijat hyvään tieteelliseen käytäntöön. Kun ohjeistuksissa mainitaan plagiointi ja siihen puuttuminen, ohjeiden lukijoilla ajatellaan olevan yhteinen käsitys siitä, mitä plagiointi on. Yksittäisissä plagiointiepäilyissä yksimielisyyden saavuttaminen on kuitenkin monimutkaista, ja plagiointiepäilyn esittäminen voi johtaa ristiriitoihin korkeakoulun sisällä.    

Suomessa plagioinnin määrästä ja sen kehityssuunnasta on eriäviä näkemyksiä. Media on Suomessakin ottanut esille opiskelijoiden tekemän plagioinnin ja sen lisääntymisen, mutta Tutkimuseettinen neuvottelukunta toteaa plagioinnin ylipäätään olevan Suomessa vähäistä (esim. Lötjönen 2008). Kansainvälisesti plagioinnin lisääntyminen on todettu, ja monet korkeakoulut ovat pyrkineet turvaamaan tuottamiensa tutkintojen laadun käyttämällä systemaattisesti sähköisiä plagiaatintunnistimia. Myös Suomessa jotkut korkeakoulut ovat alkaneet käyttää plagiaatintunnistimia, joskin tieto plagiointiepäilyjen ja todettujen plagiointitapausten määrästä puuttuu. Artikkelissa paneudutaan plagioinnin määrittelyn ja plagiointitapausten käsittelyn moniulotteisuuteen ja tulkinnallisuuteen.