Perinteinen osajako – opettaja, opiskelija ja opittava asia – on yhä edelleen opetustapahtuman keskiössä. Merkittäväksi oppimisessa nousee kysymys, meneekö viesti perille. Tässä kirjoitelmassa halutaan pohtia hyvin käytännönläheisesti ja viitteellisten esimerkkien valossa, miten opiskelijan erityisyys voitaisiin ottaa huomioon opetusviestinnässä sekä mikä merkitys on suullisen, kirjallisen ja sanattoman viestin lähettämisellä, vastaanottamisella ja tulkinnalla. Opiskelija nähdään opetustapahtuman ja -viestinnän aktiivisena osapuolena. Sekä opiskelija että opettaja ovat viestien tulkitsijoita. Opettajalla vuorovaikutteinen viestintä ja viestien oikein tulkitseminen kuuluu pedagogisen ajattelun piiriin ja on olennainen osa opettajuutta. Monipuolinen vuorovaikutus, eettisyys, elämyksen ja kokemuksen tiedostaminen sekä niiden teoreettinen tarkastelu tulee aina säilymään opettajuuden ja opettajankoulutuksen ytimessä.