Tässä artikkelissa tarkastelen tutkimus- ja kehitystoiminnan etiikkaa erään T&K-intensiivisen alan – lääketeollisuuden – erityiskysymysten kautta. Tutkimus- ja kehitystyö on inhimillistä toimintaa siinä missä mikä tahansa muukin: sitä ohjaavat erilaiset arvot. Näitä arvoja ja toiminnan seurauksia voidaan tarkastella ja analysoida moraalifilosofisesta perspektiivistä.

Lähden liikkeelle tällaisen moraalifilosofisen perspektiivin määrittelystä; yritän perustella, miksi tällainen näkökulma on tärkeä ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Seuraavaksi esittelen lääketeollisuuden T&K-toimintaa, sen taustalla vaikuttavia motiiveja sekä erilaisia eettisiä kysymyksiä ja ongelmia, joita tähän toimintaan liittyy. Keskeinen teesini on, että lääketeollisuuden T&K-toiminta on vahvasti orientoitunut kaupallisesti tuottavien patenttien pikemminkin kuin terveyden tehtailemiseen, mikä tuottaa mittaansa vailla olevan inhimillisen katastrofin maailmaan; yritän artikkelissani kyseenalaistaa tähän katastrofiin nähdäkseni johtavan patenttijärjestelmän moraalisen oikeutettavuuden. Lopuksi yritän laajentaa käsittelyäni esimerkkitapaukseni ulkopuolelle pohtien, voidaanko lääketeollisuuden niin sanotusta moraalisesta kriisistä ottaa oppia muilla T&K-intensiivisillä aloilla.